Siksi juoksen

Ihmistä kun vertaa muihin eläimiin niin ihminen ei ole kovin ketterä, ihminen ei ole voimakas, ihminen ei ole nopea, ihminen ei osaa lentää eikä ihminen ole vedessäkään omimmillaan. Mikä sitten on meidän vahvuus? Mitä saimme evoluutioarvonnassa ihmiskunnan alkuhämärissä? Me saimme kestävyyden.

Ihminen pystyy etenemään pitkiä matkoja juosten ja kävellen päiväkausien ajan, kunhan vain vettä ja ravintoa on saatavilla. Tämän ominaisuuden avulla pystyimme savannilla uuvuttamaan saaliseläimiä ja selvisimme lajina. En ole tietystikään mikään alan asiantuntija, mutta kehomme lämmönsäätely on ollut tässä isossa roolissa. Voimme todeta, että kestävyysjuoksu on meille yksi luonnollisimmista harrastus- ja kilpalajeista. Älkääkä nyt pyöräilijät, parisoutajat tai riippuliitäjät vetäkö pakastehernettä nenäänne, en ole laittamassa mitään lajia toisen edelle. Kaikki liikkuminen ja ulkoilu on hyvästä.

Kun aloitin juoksun taas vuosien tauon jälkeen, oli se minulle ensisijaisesti mielen terapiaa ja henkisen hyvinvoinnin kehittämistä. Minua ei kiinnostanut sykerajat tai erilaiset harjoitusohjelmat. Juoksu oli minulle meditaatiota ja pääsin jonkinlaiseen transsiin, johon toistuva liike minut vaivutti. Hinkkasin saman pituista reittiä tasaisella vauhdilla ja pyrin saavuttamaan zen -tilan. Jos olen kiinnostunut jostain asiasta tai aiheesta, olen myös tutustunut kulloisenkin mielenkiinnon kohteen teoriaan ja taustoihin. Lopulta juoksunkin kanssa kävi niin, että aloin haalimaan internetistä ja kirjoista juoksutietoutta. Silloin alkoi itämään ajatus siitä, että tätähän voisi harrastaa tavoitteellisemmin kuin vain sitä samaa reittiä hinkaten päivästä toiseen zenistä huolimatta.

En pidä välineurheilusta, mutta aloitin tavoitteellisemman harjoittelun ostamalla Polar M430 -juoksukellon. Tästähän se kilpavarustelu sitten alkoikin ja juoksukamaa- ja kenkiä on tähän mennessä kertynyt jos jonkinmoista. Puolustuksekseni voin sanoa, että kaikki hankinnat ovat säännöllisessä käytössä. Loppusysäyksen juoksuhulluuteen antoi erään kaverini vitsi Paavo Nurmi -maratonin puolikkaalle osallistumisesta. Vastasin empimättä, että sopii. Kaverini oli maalannut itsensä nurkkaan, mutta ei halunnut perääntyä. Suoraselkäinen kun on. Nyt on sitten toukokuusta asti harjoiteltu puolimaraton tähtäimessä ja kunto ulosmitataan 17.8.2019. Tätä kirjoittaessa juoksukuntoa ei voi enää parantaa, mutta sen voi pilata.

Nykyhetkellä juoksu maittaa ja on tasapainossa henkisen ja fyysisen hyvinvoinnin kanssa. Pääsen edelleen zen -tilaan vaikka harjoitteluni onkin tavoitteellista ja ohjelmallista. Juoksu tuntuu yksinkertaisesti hyvältä.