Olen työpaikkani pukuhuoneessa ja yritän saada sukkaa jalkaan. Se tuntuu ylitsepääsemättömän vaikealta ja hiki kihoaa otsalleni. Katson itseäni vastapäisen seinän peilistä ja myönnän itselleni vihdoin totuuden. En ole roteva, enkä harteikas. Olen pelkästään läski ja huonossa kunnossa.
En nuorena ollut mitenkään urheilullinen lukuunottamatta lyhyitä kokeiluja lentopallon ja painin parissa. Lentopallo oli yksinkertaisesti tylsää. Painiharjoitusten alku- ja loppujumpista pidin, mutta kun oli aika hommata painitrikoot, vetäydyin takavasemmalle ko. lajista.
Elämä lapsena ja nuorena pienessä maaseutukylässä oli kuitenkin aktiivista ja liikunnallista. Joka paikkaan pyöräiltiin tai käveltiin. Talvella juostiin pelloilla ja lumihangessa touhattiin mitä milloinkin. Kesällä pyöräiltiin monta kilometria uimaan ja juoksenneltiin pitkin metsiä päivittäin. Koulumatkat kuljettiin luonnollisesti myös pyörällä tai kävellen.
Ruokaa sai mättää huoletta ja kroppa pysyi solakkana aina armeijan kynnykselle asti kun ensimmäistä kertaa huomasin, että paino olikin yllättäen lähtenyt reippaaseen nousuun. Armeija-aikana asia taas korjaantui ja muutama vuosi meni taas sujuvasti. Sitten piti perustaa perhettä ja alkoivat kuuluisat ruuhkavuodet.
Vuorotyö, pienet lapset ja omakotitalon pyörittäminen vei kaiken ajan, ainakin omasta mielestä. Paino nousi ja jaksaminen oli kortilla. Ensimmäistä ryhtiliikettä aloittelin kymmenen vuotta sitten, joka kantoikin parin vuoden ajan. Sitten repsahdettiin taas, tuli avioero ja rasvainen ruoka toi lohtua epäsäännöllisen elämänrytmin oheen, kunnes päästin tekstin alussa kuvailtuun sukkakohtaukseen työpaikan pukuhuoneessa.
Sukkakohtaus tapahtui tämän vuoden helmikuussa ja silloin tajusin, että tarttis tehä jotain. Edellisen ryhtiliikeen aikana olin kuntoilun aloittanut juoksusta. Mitään ymmärrystä juoksuharjoittelusta ei ollut vaan kiersin samaa reittiä, joka lenkillä. Jokaisella lenkillä oli pyrkimyksenä parantaa edellisen lenkin aikaa. Tällä tasolla oli juoksuharjoitteluni vuosia sitten. Punttisali meni lopulta juoksemisen ohi kunnes sekin hiipui.
Ryhtiliike vol. 2 alkoi punttisalikäynneillä, koska elettiin keskellä pimeää talvea. Ruokavaliota en sinällään säätänyt vaan aloin syömään säännöllisesti normaalia ja monipuolista kotiruokaa välipaloineen. Pyrin pitämään hiilihydraatit ja proteiinit tasapainossa. Kasviksia olin syönyt mielelläni aiemminkin. Välttelin pitkälle prosessoituja eineksiä ja roskaruokaa. Paino alkoi tasaisesti laskemaan ilman mitään erikoisia dieettejä. Ohjenuorana vain, että säännöllisesti liikuntaa ja normaalia kotiruokaa polttoaineena.
Kevätaurinko kun alkoi lämmittämään ja asfaltti pilkisti lumesta, kaivoin kymmenen vuotta vanhat lenkkarini komerosta. Sitten aloin juoksemaan.
Seuraavassa päivityksessä menen tarkemmin juoksemiseen, joka on minulle se tärkein juttu fyysisen ja henkisen hyvinvoinnin kannalta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti